Astiafriikin esiintulo

Hi, I´m Johanna and I´m a tableware-holic. Siis täysin parantumaton astiafriikki. Taannoinen Köpiksen matkakin meni kuolatessa toinen toistaan kauniimpia astioita (ja myyjien kaiketi niitä kuivatessa).  Lautasia, kulhoja, mukeja, vateja, sanoinko jo lautasia… aahhh… Kuninkaansinistä, syvänvihreää, terrakottaa, laavaa… oohhh.

Yhtäkään en silti tuonut kotiin! En yhden pientä kuppia tahi lautasta. Ja miksiköhän en? No. Sitä kun ihminen on ohjelmoitu ajattelemaan niin, että kaikkia pitää totta kai olla vähintään sen 12 kpl. Koska meillähän käy alvariinsa 10 hengen seurueita syömässä..?  Ja sitten on se vaivalloinen rahtaus käsimatkatavaroissa…12 hengen astiasto?.. ei ei… kaikki katastrofin ainekset.  Paitsi jos jättäisi sieltä laukusta kaiken muun hotellisiivoojan riesaksi… Ei ei.. Kun niillä on se painorajakin. Ehkä jonkun pikkiriikkisen suolakipan olisi voinut matkaansa napata, sen nyt olisi tuonut vaikka taskussaan. Ei. Pidättäytyi hän siitäkin. Jos tuo vaikka ei istukaan muiden kippojen pirtaan.

Ja nyt hän jälkiviisaana miettii. Pitääkö sitä aina ajatella kaikkia lautasia ja kuppeja ja laseja hankittavaksi puolen suvulle? Siis miksi juuri se 12 kutakin? Tai edes 6? Meidän kattaukset kun pääsääntöisesti tehdään kahdelle. Minulle ja hänelle. Se pienin syö edelleen lattialla. Josta aasinsiltana pätkähti mieleeni, että hänelläkin on ihkaoma 6 lautasen setti Ikea +365-sarjaa. Koiravieraita odotellessa?

Ja kun niitä vietävän lautasia on kerran se koko tusina, niin sinähän syöt sitten joka ainoan aterian siltä saman sarjan valkoiselta kloonilautaselta päivästä toiseen, oli arki tai pyhä. Mietit sitten muita kattauselementtejä erilaisiksi, jotta silmänruoka pöydässä vaihtuisi samaan tahtiin ruokalajien kanssa. Muistinpa juuri, että meillä niitä on vielä 2 erilaista. Lautasmallia siis. Tottakai valkoisia. Kun se on niin helppo yhdistää.. niihin toisiin valkoisiin. Paitsi että ne on yleensä kaikki eri valkoista, 50 shades of white. Tästä lautasvalmistajien salaliittoteoriasta ei kait tutkimusta ole vielä kukaan julkaissut, saati väitellyt, joudunkin mahdollisesti seuraavaksi pureutumaan tähän aiheeseen.

Tunnistatko itsesi edellisestä? Käsi sydämellä; eikö sinunkin astiakaapissasi ole sotilaallisessa järjestyksessä valkoiset villeroyt ja teemat (onko niitä muitakin?)? Tai ehkä uskalsit  jossakin hetkellisessä mielenhäiriössä pyytää sukulaisilta joulu-, syntymäpäivä-, nimipäivä-, eläintenpäivä ja älä osta mitään päivä -lahjaksi niitä v ä r i k k ä i t ä, mutta ehdottomasti  saman sarjan astioita käytettäväksi – ja varovasti yhdisteltäväksi niihin valkoisiin- sitten juhlapäivinä.

Vaan katso! Be hold! Saunanlauteilla ihminen viisastuu, ainakin keksii ne parhaimmat ideat. Kesäisen saunaremontin jäljiltähän kannoin varastosta vain välttämättömimmät 2 laatikkoa astioita, ja tässä määrässä oli jo kattilat mukana. Ja tiedättekö mitä? Me ollaan pärjätty niillä! Ne 116 muuta laatikkoa huutelee edelleen kaappeihin pääsyä siellä varastossa. Ja saa nyt hetken huudellakin sillä siinähän minä sen hokasin vettä kiukaalle paiskiessani, että minä voin ja saan ihastua uusiin, vanhoihin, rustiikkisiin, värikkäisiin, boheemeihin, retroihin, vaikka antiikkisiinkin astioihin. Kun minun ei tarvitsekaan ostaa niitä koko tusinaa, edes puolikasta. Meillehän riittää kahdet kutakin, kun perhelukummekaan ei tietääkseni ole kasvamassa. Tai vaikka yksikin vain sitä kauneinta lautasta omaksi myslikulhoksi. Voi pojat, mikä taivas minulle siinä aukeni! Astiataivas! Ei enää se tylsä ja / tai konservatiivinen –  (ei nämä 2 välttämättä aina ole yksi yhteen) pakkokerätäkokosarja -astiahelvetti, vaan uusi, jännittävä ’etsi, osta, matchaa, dumppaa, vaihda naapurin kanssa’ -astiamallitaivas.  Hyvästi uudet 12 hengen -astiastot, tervetuloa silmää hivelevät erisarjaiset ja sarjattomat -vaikka yksinäisetkin –  kaunottaret pöytäämme koristamaan. Arkena ja juhlana. (Toki pienellä varauksella, taidan sitä valkoista villeroy-tusinaakin varmuuden varalle säilöä siellä varastossa…)

Saanhan siis jakaa kanssasi ihmeellistä, inspiroivaa, ihastuttavaa astiamaailmaa näin kuvallisesti. Hengitetään syvään sillä lailla zenisti, puhalletaan ulos täysin palkein, ravistellaan pakkomielteinen kokoastiastopakkosaada-taakka harteiltamme, annetaan astiavanteen löystyä. Me pystymme tähän! Yhdessä! Sukelletaan uuteen estoitta ja avoimin mielin.  Tässä siis, ole hyvä, vaihtoehtoisia malleja eri valmistajien sivuilta kerättynä.

– Johanna, 8.10.2016